Tuuli Hirvilammi ja Elina Lepomäki tarjoilivat mielenkiintoisen kirjon ajatuksia perustulosta ilmastokriisin ratkaisuihin. Porvoon Vihreiden ja Kokoomuksen kanssa järjestetyn keskustelutilaisuuden juonsi Jussi Impiö.
Kuva: Markku Mikkola
Tuuli ja kansanedustaja Elina Lepomäki kohtasivat viime perjantaina hiilineutraalia yhteiskuntaa käsitelleessä After work -keskustelutilaisuudessa, jossa kansanedustajaehdokkailta tiedusteltiin henkilökohtaistakin panosta ilmastotalkoisiin. Tuulilla oli tarjota arjestaan useita käytännön esimerkkejä, kuten biopolttoaineella kulkeva auto, kasvissyönti ja vaateostokset pääosin kirppareilta. Hän kuitenkin toisti napakasti, että yksilölliseen hiilijalanjälkeen keskittyminen on vaarallista.
Syyllistäminen aiheuttaa nopeasti voimattomuuden ja pienuuden kokemuksen. Tuulin omakin tutkimustyö on osoittanut, että jopa kaikkien pienituloisimmilla suomalaisilla on ilmastonmuutoksen suitsemiseen liian suuri jalanjälki. Toki kaikki voivat ja kaikkien tulee tehdä voitavansa. Sen lisäksi tarvitaan kuitenkin uusia rakenteita kuten ostokäyttäytymistä uudelleen kohdentavia lakeja ja massiivista investointia uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen. Erityisesti Tuuli peräänkuulutti joukkuehenkeä ja vertasi käsillä olevaa ympäristökriisiä sotienjälkeisen jälleenrakennuksen kauteen. Silloin valjastettiin koko Suomen voimavarat kriisistä selviytymiseen. Se vaati resursseja.
”Mistäkö rahat?” Tuuli kysyi. Aina kansallisissa kriisitilanteissa on löytynyt isojakin summia rahaa esimerkiksi pankkien pelastamiseen, miksei sitten nyt? Tuuli kannusti meitä jokaista pysähtymään erityisesti yhden kysymyksen äärelle: onko tämä fossiiliriippuvainen, kiireinen, kertakäyttökulutukseen perustuva elämäntapa oikeasti meille se kaikkein paras? Kyseenalaistamalla nykyinen elämäntapa suurin joukoin voitaisiin välttää samanlainen ahdinko, johon kuivuus ja pula-aika ajoivat John Steinbeckin Vihan hedelmät -klassikon maanviljelijän. Vielä ehdimme tehdä täyskäännöksen.
Kirjoittaja: Mai Salmenkangas