Uusi opetussuunnitelma kannustaa yhteisopettajuuteen. Mitä jos liikuntatunneilla sekoitettaisiin kieliryhmät?

”Rumpan i väggen – pylly seinää vasten!”, kaikuu uimahallin lasten opetusaltaasta. Hokema oli myös oman uimakoululaiseni ensimmäinen ruotsinkielinen lause. Ruotsi ja suomi kulkevat sulassa sovussa niin laskettelu- kuin taidekouluissakin, lastenkonserteista puhumattakaan. Kaksikieliset lapset tulkkaavat leikkejä sujuvasti yksikielisten kavereidensa välissä, ja kaikilla on kivaa.

Ekaluokkalaiseni ilmoitti koulun kehityskeskustelussa haluavansa eniten oppia ruotsia – ja veikkaanpa monen ruotsinkielisen lapsen toivovan vastaavaa, mitä tulee suomentaitoihin. Kävin itse peruskouluni paikkakunnalla, jossa toista kotimaista puhuvat sai laskea kahden käden sormin, ja suhtautuminen pakollisiin, kovin tarpeettomilta tuntuviin ruotsin tunteihin oli monella sen mukaista. Se, että me täällä Porvoossa puhumme niin luontevasti kahta kieltä, on mieletön rikkaus, jota meidän kaikkien tulisi vaalia.

Vaikka kaksikielisyys on luonteva osa monen porvoolaisnuoren vapaa-aikaa, tuntuu koulu edelleen olevan yksikielisyyden linnake. Kuitenkin tutkimukset ovat osoittaneet, ettei toisen kielen omaksuminen uhkaa äidinkielen taitoa eikä heikennä lapsen koulumenestystä. Kahden kielen osaaminen pikemminkin tukee äidinkielen kehittymistä ja lapsen menestymistä eri oppiaineissa. Kaksikielisyys myös tukisi oppilaiden kognitiivista ja kielellistä kehitystä.

Uusi opetussuunnitelma kannustaa yhteisopettajuuteen. Uusia koulurakennuksia suunnittelevat ovat jo tehneet säästöjä rakentamalla molemmille kieliryhmille yhteisiä tiloja – mitä jos tuntien erittelyn sijaan niitä kuitenkin pidettäisiin välillä myös yhdessä. Näin tekee muun muassa pedersöreläinen Edesevön koulu, jossa osa opetuksesta annetaan yhteisvoimin. Myös naapurissamme Sipoossa toteutetaan toiminnallisia kaksikielisyysprojekteja.

On tärkeää, että oppilailla säilyy äidinkielen taito. Samaan aikaan on tärkeää, että kieliryhmät pääsisivät luonnolliseen yhteyteen toistensa kanssa, oppisivat kunnioittamaan toistensa kieltä ja kulttuuria ja solmisivat ihmissuhteita yli kielirajan. Ruotsinkieltä intohimoisesti puolustava ja rakastava suomenkielinen on mitä parhain tuki oikeuksiensa kanssa kamppailevalle kielivähemmistölle.

Liikunnan sanotaan poistavan raja-aidat. Mitä jos kokeiltaisiin sitä käytännössä yhdistämällä ruotsin- ja suomenkielisen liikunnanopettajan voimat yhdeksi iloiseksi kielikylpyurheiluksi?

Anna-Stiina Lundqvist
Kaupunginhallituksen II varapuheenjohtaja