Sote-uudistuksen saloja

Sote-uudistusta on puitu julkisuudessa jo usean vuoden ajan ja keskustelu on käynyt kuumana puolesta ja vastaan. Siksi olin erityisen innoissani kuuntelemassa STM:n sote-muutosjohtaja Sinikka Salon alustusta ”Sote ja monialainen maakunta!” muutosjohtajien maakuntakierroksen Uudenmaan tilaisuudessa 1.6.2017. Salon mukaan uutta tulee olemaan se, että sosiaali- ja terveyshuollossa rahoitus perustuu tarpeeseen. Tavoitteena on vahvempi järjestäjä ja vakaampi rahoitus. Uudistuksen kulmakivinä on se, että vastuu on maakunnalla. Palvelut sovitetaan yhteen, valinnanvapaus lisääntyy, sähköisiä palveluja ja tiedonkulkua vahvistetaan ja kustannusten kasvua hillitään.

Sote-uudistuksessa pyritään parantamaan itsemääräämisoikeutta ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia palveluihin. Yhtenä keskeisenä tarkoituksena on myös palvelujärjestelmän digitalisointi, tietojärjestelmien ja sähköisten palveluiden kehittäminen. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen jää kuntien tehtäviin ja siitä huolehtiminen on kaikkien vastuulla. Kansanterveystyö ja rakenteellinen sosiaalityö nostetaan uuteen arvoon ja tietoon perustuvan sosiaalityön painoarvoa lisätään. Lisäksi yritetään parantaa erityisesti perustason palveluiden saatavuutta.

Palveluihin ajetaan yhtiöittämispakkoa. Salon esityksessä mainittiin sote-keskusten tuottajiksi ja suunhoidon yksiköiksi erilaisia tuottajia: OY, Osuuskunta, Yhdistys, Maakunnan yhtiö. Laki mahdollistaa erilaisia malleja. Olennainen ero nykyiseen on se, että sote-keskukset ovat markkinatoimijoita. Ne voivat myös ajautua konkurssiin. Jos markkinoilla ei ole saatavilla palvelua, maakunnan liikelaitos vastaa omasta palvelutuotannosta ja kantaa viimesijaisen vastuun palveluiden saatavuudesta. Maakunta vastaa aina julkisesti rahoitetusta sosiaali- ja terveyspalvelusta ja siitä, että valinnanvapaus toteutuu. Maakunnan vastuulla on huolehtia palveluiden integraatiosta. Palveluketjut ja palvelukokonaisuudet kuvataan auki asiakkaille. Salon mukaan sote-keskukset ja maakunnat toimivat hyvässä yhteistyössä.

Mikä muuttuu meidän sote-palveluita käyttävien näkökulmasta? Jos sote-uudistus toteutuu, voimme hankkia sote-palveluja myös yksityisen tai kolmannen sektorin tuottajilta niin, että asiakasmaksu on sama riippumatta tuottajatahosta. Asiakas valitsee itselleen sellaisen sote-keskuksen ja hammashoitolan, jonka maakunta on hyväksynyt, ja sitoutuu siihen vuodeksi. Jos asiakas tarvitsee muita palveluja, niitä tarjotaan maakunnan liikelaitoksesta. Sote-keskukset myöntävät tarvittaessa asiakasseteleitä. Lisäksi otetaan käyttöön henkilökohtainen budjetti esimerkiksi vammaispalveluissa. Mahdollista valinnanvaikeutta helpottavat verkosta löytyvät portaalit palveluiden tuottajista sekä palveluohjaus.

Mikä taas muuttuu kuntien sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden näkökulmasta? Suunnitteilla on todella suuri henkilöstön siirto kunnilta maakunnille. Maakuntien palvelukseen siirtyy valtakunnallisesti yli 215 000 työntekijää. Pääperiaatteena on, että siirtymähetkellä henkilöstön etuudet säilyvät ennallaan. Salon esityksessä ei kuitenkaan sivuttu sitä, miten käy yksityisten yritysten palkkalistoille siirtyville työntekijöille. Säilyvätkö työsuhteet ja edut, vai onko edessä sote-alan yt-neuvotteluja tuottavuuden lisäämiseksi?

Salo korosti, että maakunnan on erotettava itse tuottamansa palvelut yhtiöihin ja liikelaitoksiin. Palvelun tuottajien moninaisuutta pyritään vahvistaman niin, että maakunnat eivät kilpailuta valinnanvapauden piirissä olevia toimijoita. Kaikki tuottajat, jotka täyttävät palveluntuottajalain mukaiset vaatimukset ja mahdolliset maakunnan erityiset ehdot, voivat rekisteröityä tuottajiksi. Tuottajien on otettava asiakkaat vastaan, jos listalla on tilaa. Ne huolehtivat myös asiakkaan palvelukokonaisuudesta ja palveluohjauksesta.

Maakuntien rahoituksessa painotetaan maakunnan väestön tarpeita. Valtion rahoituksesta 89 % määräytyy tarveperusteisesti, 10 % asukasluvun mukaan ja 1% varataan hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Hyte-rahoitukseen suunnitellaan kannustinelementtiä: jos kunta pystyy ehkäisemään sairauksia, näkyy se positiivisesti rahoituksessa. Kuntavaikuttajana toivoisin, että Porvoossa otetaan kannustimet tosissaan ja pyritään aktiivisesti kokonaisvaltaiseen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Vaikka sote-palvelut siirtyvät pois budjetista, paljon voidaan tehdä kuntatasolla.

Kiivaita vastaääniä herättäneet valinnanvapauslaki ja palveluntuottajanlaki ovat nyt valiokuntien käsittelyssä. Näiden lakien vahvistamisen jälkeen tarvitaan Salon mukaan vielä paljon muun lainsäädännön päivittämistä ennen vuoden 2019 alkua. Yleisöä vakuuteltiin kertomalla, että Uudenmaan sote-valmistelu on hyvässä vauhdissa. Kuntien välistä yhteistyötä on tehty ennenkin, mutta nyt sitä pystytään parantamaan ja rakentamaan maakunnan tasoista kokonaisuutta.

Tilaisuudessa uhkuttiin muutostahtoa ja pyrittiin monin tavoin motivoimaan meitä kuuntelijoita muutokseen. Salo korosti kuntalaisten ja työntekijöiden ja muiden ruohonjuuritason toimijoiden merkittävää roolia muutoksen läpiviemisessä. Itsekin nappasin mukaan alueuudistusta mainostavan kangaskassin, jossa lukee ”Tässä tulee muutos”. Hyvähän sitä on kanniskella, muutosta tässä yhteiskunnassa tarvitaan. Onneksi kassiin kirjattu slogan ei vielä sido käsiäni juuri tämän hallituksen ajaman alue- ja soteuudistuksen kannattajaksi.

Tuuli Hirvilammi

Porvoon Vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja