Kohti alueuudistusta

Olin viime viikolla kuuntelemassa Porvoossa järjestettyä ”Sote ja monialainen maakunta!” muutosjohtajien maakuntakierroksen Uudenmaan tilaisuutta. Kaikissa maakunnissa on talven ja kevään aikana järjestetty vastaavia tilaisuuksia, joiden tarkoituksena on ollut tukea alueuudistuksen alueellista valmistelua. Muutosjohtaja Pauli Harju (VM) kertasi alustuksessaan ensin alueuudistuksen valmisteluvaiheet: esivalmistelu 1.7.2017 saakka, väliaikainen valmistelu -toimielin 1.7-28.2.2018 (ennen vaaleja, valmistelee asiat maakuntavaltuustoon), maakuntavaltuusto 1.3-31.12.2018. Järjestämisvastuu siirtyy maakunnalle 1.1.2019. Maakunnan palvelustrategia ja toimintatavat sovitaan nopeassa vaiheessa maakuntavaltuustossa.

Harju korosti, kuinka alueuudistuksessa ei ole kyse pelkästään teknisestä toimenpiteestä, vaan olennaista ona sisäistää ja ymmärtää tulevien maakuntien erilaisuus verrattuna nykyisiin kuntiin ja kuntayhtymiin. Alueuudistus on projekti, jossa kuntajärjestelmä on pakostakin uudistumassa. Kunnat eivät ole pelkästään menettäjiä ja palveluvastuun luovuttajia, vaan ne joutuvat pohtimaan asemaansa aivan uudella tavalla. Vaikka Harju oli selvästi optimistinen uudistuksen suhteen, hän totesi kuitenkin, että edessä on paljon haasteita, jotta voidaan huolehtia hallinnon ja palvelujen tuottamisen jatkuvuudesta. Monien muiden tavoin itseäni huolestuttaa ja ihmetyttää nimenomaan uudistuksen kiireinen aikataulu. Toivoisin erityistä varovaisuusperiaatteen noudattamista, kun on kyse hyvinvoinnin kannalta välttämättömien palvelujen turvaamisesta. Isoihin virheisiin ei ole varaa. Näin ison laivan suuntaa on vaikea kääntää myöhemmin takaisin ja siksi kaikkien päätösten tulee olla harkittuja ja asiantuntijatietoon perustuvia.

Harjun mukaan tulevat maakunnat ovat lähes yhtä monipuolisia toimijoita kuin nykyiset kunnat. Monialaisten maakuntien tehtäviin tulee kuulumaan:

  • Aluekehittäminen ja kasvupalvelut (uusia toimintatapoja, miten työllisyyttä hoidetaan yms., aluekehittäminen kaikkien toimijoiden yhteistyötä)
  • Sosiaali- ja terveydenhuolto (suurin toimija, valinnanvapaus ja sen toteuttaminen)
  • Ympäristöterveydenhuolto
  • Pelastustoimi (jokaisessa maakunnassa on oma pelastuslaitos)
  • Maaseudun kehittäminen ja lomituspalvelut (vähennetään hallinnon portaita)
  • Liikennetehtävät (esim. tienpitoon liittyvät toiminnot, hoitaa valtion omaisuutta)
  • Alueiden käyttö ja ympäristötehtävät (luonnonsuojelu, elinympäristön kehittämiseen liittyvät tehtävät)

Maakuntien tehtäviä säädetään puitelainsäädännöllä. Maakunnille ja kunnille löytyy jatkossakin yhteistoimintaa. Esimerkiksi maakuntakaavoituksessa hierarkia säilyy niin, että maakuntakaava ohjaa kuntien kaavoitusta. Vaikka alueuudistuksessa korostuvat kuntien tehtäviin liittyvät uudistukset, myös valtion lupa- ja valvontavirasto tulee uudistumaan ja siirtämään tehtäviä maakuntiin. Jatkossa ei ole siis enää ELYä ja AVIa.

Valtio tulee rahoittamaan maakunnan toimintaa kokonaisuudessaan. Valtiolta tulevaa rahoitusta ohjataan tiukasti, riippuen valtion taloustilanteesta. Maakuntien rahoituskokonaisuus tulee olemaan 20 miljardia eli jopa noin 1/3 valtion budjetista kiertää jatkossa maakuntien kautta. Valtion rahoitus maakunnille:

  • 17,4 mrd Sote ja pelastustoimintaan
  • 1,1 mrd maakunnan muihin tehtäviin perustuva rahoitus
  • harkinnanvarainen rahoitus

Maakunnat välittävät lisäksi kolme miljardia erillisrahoitusta kuten maataloustukia ja tienpitoon liittyviä kustannuksia. Maakunnille ei ole tulossa verotukseen, asiakasmaksuihin tai taseisiin liittyviä puskureita, vaan rahoitus tulee täysimääräisenä valtiolta. Rahoitus perustuu tarvelähtöisyyteen niin, että sote-kokonaisuuden tarvetekijät vaikuttavat eniten. Harju myös muistutti, että uudistukseen sisältyy kolmen miljardin euron tavoitteet kustannusten hillinnästä, jossa suuri toivo pistetään digitalisaatiolle. Jäin vähän ihmettelemään tätä, sillä toistaiseksihan tietojärjestelmien uudistuksista on välillä näyttänyt olevan kustannustehokkuus kaukana. Ihmisiltä ihmisille tehtävien palveluiden tuottavuuden lisäämisellä on myös rajansa, ajankäyttöä ja kohtaamistahan ei voi loputtomiin tehostaa (tähän aiheeseen liittyen suosittelen Elina Aaltion erinomaista artikkelia Hyvinvointivaltio, Baumolin tauti ja väärät lääkkeet).

Harju esitteli Grandissa istuvalle yleisölle, kuinka alueuudistus on hallintouudistus, jonka tehtävänä on mahdollistaa Maakunta 2023 –vision mukaiset muutokset. Harju vakuutteli, että uudistuksessa lisätään sektorirajoja ylittävää yhteistyötä. Eri toimijoiden yhteistoiminnan kautta päästään isompiin kokonaisuuksiin. Palveluiden tuotannossa käytetään kaikkia mahdollisuuksia hyväksi ja harjoitetaan nykyistä enemmän palveluiden hankintaa yksityisen sektorin puolelta, jotta palvelutarjonta monipuolistuu. Kuntalain perusperiaatteiden mukaan maakunnilla ei tule olemaan omaa tuotantoa, vaan palvelut yhtiöitetään.

Uusimaan alue on erityinen suuren väestöpohjan vuoksi. Erityispiirteenä tulee olemaan myös se, että kasvupalveluiden (nykyisten työllisyys- ja yrityspalveluiden) järjestämisvastuu tulee kuntayhtymälle maakunnan sijaan (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen mukana Kuntayhtymässä ja muilla kunnilla on mahdollisuus osallistua). Lopuksi Harju huomautti, että Uusimaallakin on nyt korkea aika valmistella muutosta. Vaikka lakiesitykset ovat vasta valiokuntakäsittelyssä, on varauduttava kaikin tavoin siihen, että uudistus viedään nyt läpi esitetyssä aikataulussa. Toisin sanoen kuntaverotus muuttuu, palvelutarjonta muuttuu ja demokraattisen vaikuttamisen areenat muuttuvat. Tässä riittää meillä Porvoon Vihreissäkin ihmettelemistä ja työsarkaa tulevalle valtuustokaudelle.

Tuuli Hirvilammi

Porvoon Vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja